Mietin kauan mitä laitan otsikoksi. Olen pitäytynyt hienovaraisessa, hieman enemmän kysymyksen herättelevänä pientä aiheeseen liittyvää otsikkoa mutta sori, nyt ei kykene. Tämän tosiasian tajuttua saa kysymysmerkit jäädä tästä löpinästä pois. Ja kyllä, kirjoitan tätä sellaisessa lääkehuurteessa, että pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja sekavia lauseita. On tullut tänään vedettyä meinaan nappia naamaan siihen tahtiin että.. No unohdetaan se ja palataan siihen pääasiaan.
Tosiaan, eilen töistä lähtiessäni, hieman kurkkukipuisena, tein julmetun ikävän havainnon itsestäni. Kaikki aina jaksaa minulle sanoa että jos minulle on joskus jotain ilkeää sanottu niin se johtuu kateellisuudesta. Olen aina liittänyt kateellisuuden ilkeilyyn ja sellaiseen.. Mustamaalaamiseen ja muutenkin ihan johonkin muuhun. Mutta nyt! Kun salama kirkkaalta taivaalta, teen sen tajuamuksen että: jos joku voi olla kateellinen se olen minä! Lähiaikoina tullut hyvin tämä kateellisuus esille. Ja voin sanoa että olen juuri kateellinen kavereille (oonko sit teille ilkeekin hei?). Sanotaanko vaikka näin heittämällä että lähiaikoina noin 5-7 kaveria saavat minut tuntemaan kateellisuuden pistoksen sydämessä, toiset enemmän, toiset vähemmän.
Jos syvällisemmin alkaa pohtimaan tätä kateellisuutta, voisin sanoa että se johtuu siitä että olen itse niin lahjaton. Sitä kuulee kun sanotaan ihmisille että "oletpa sinä hyvä ratsastaja" tai "laulaja" tai "saitpa hyviä numeroita kokeista!" tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Voisin ottaa tähän ihan konkreettisia esimerkkejä mutta koska niiiiin moni juuri täällä naamakirjassa (uskomatonta kyllä!) lukee näitä (jos siis puhutaan kavereista tai kenestä tahansa muusta fb kaverista tai mistä tahansa, tajusitte tai ette :D). Mutta siis jos nyt vaikka otan esimerkiksi rakkaan veljeni, joka ei taatusti lyttää minua sen takia että kehun hänen aivokapasiteettiaan. Mutta sellainen fakta on todettava että jos meille sisaruksille on luotu aivot, ne molemmat on päätynyt samin käyttöön. Samilla on opiskeluun tarvittavat työkalut päässään, minä taas olen semmoinen tumpio että joudun pänttäämään pänttäämisen perään ja kappas, kokeesta tuli kutonen.. Samille on suotu laulutaito, rytmitaju, kielitaito.. KAIKKI! mitäs meikä sai? nojaa.. jätän sanomatta.
Tasan tiedän että jokainen on takuulla tehnyt töitä lahjojensa ja taitojensa eteen. Mutta ihan varmaan senkin taidon tai lahjan on huomannut jo nuorempana. Kun äiti ollessani pieni lykkäsi minut kuoroon, olin vihainen. Kuulostin pojalta. Laulanut en enää sen jälkeen, jos erehdyin, sain kuulla siitä miten päin persettä laulan (kyllä, olen shaiba..) ja kuinka kuulostan pojalta. Siitä lähtien vedän aina yliöveriksi. Miksi laulaa kun voi vetää vitsilläkin? (vastaus kysymykseen: siksi koska oikeasti haluan laulaa!) No sitten olihan näitä urheiluitakin. Pelasin korista, jalkapalloo, sählyä, pesistä.. RAKASTAN liikuntaa, vaikken siltä näytä. Tosin sopivasti minulle sitten periytyi rasitusastma ja aloin saamaan sellaisia astmakohtauksia välillä että.. Noh, nuorempana enempi, nykyään tuskin yhtään. Isäni on uskomaton piirtäjä. Mutta eipä sekään taito (tiedättekö taiteellisuus tai mikä tahansa muu luova näkemys) periytynyt ainakaan minulle. Olen hirmuisen sosiaalinen ja näyttämishaluinen. Rakastin ala-asteella tehdä näytelmiä, yläasteella olin näytelmäkerhossa kaksi vuotta. No jaa. siihen se sitten jäi. Eipä siinäkään mikään hirmu lahjakas ollut, niinkuin aina.
Olen siis täysin lahjaton. Tähän nyt joku sanoo: et oo vielä löytänyt sitä sun lahjaas. nii just. Mee kotios sanon minä. Olen löytänyt monta asiaa mitä haluaisin tehdä. Jos totta puhutaan en ole edes missään tällä hetkellä tekemässäni asiassa hyvä. Moni sanoo että olen hyvä valokuvaamaan.. eeehh.. Joo en ole, tähän mainittakoon heti että kuvaan ihan kivoja käyttökuvia ratsastuskilpailuista niille ratsastajille, thats it. Äiti jaksaa mainostaa miten luova näkemys minulla on ("sitä se valokuvaus teettää, Senni näkee et joku on vialla ku se valokuvaa!!"). Sori äiskä, nyt meni oraville tääki juttu. Ratsastaminen on minulle elämä. Ja siitäkin huomaa että kun se elämän suola, ainut hevonen joka oli minulle kuin ajatus, lähti pois, on tämäkin taas aloitettava alusta (ei, ratsastus ei ole jäämässä). Ne asiat mitä haluan tehdä on tietenkin sellaisia missä minulla ei ole mitään taitoja tai osaamista. Minulla ei ole rytmitajua (joten soittamisen opettelu tai laulaminen, tai mikään muukaan missä kyseistä taitoa tarvitaan, on minulle täysin kauheaa), minulla ei ole luovaa näkemystä, ei eieieieiieie.. mitään. Jaksa edes listata kun siitä tulisi niin loputon että omakin sydän ehtisi ennen sitä pysähtyä.
Sitäpä juuri, nyyh. En todellakaan tällä hae nyt mitään säälipisteitä. Totesin vain olevani kaikille ihmisille joilla on ne taidot jotka itseltäni puuttuvat kateellinen. Joillain on juuri sellainen elämä mitä itse haluaisin. Jospa sitä löytäisi jostain mistä pitäisi ja missä olisi hyvä. Nojaa. Kuolinvuoteella lupaan sitten kertoa löysinkö sitä. Tällä menolla en tule löytämään, jatkan siis elämää siinä missä olen edes kohtalainen: tekemällä töitä niin paljon kun vain ruumis antaa myöden. tai ehkä sitten kuolenkin työnteossa, en mä sitä tiiä.
Ja siis ettei ihan jätetä tälläseks "teinifakinangsti"löpinäks, voin mä hyviä puolianikin mainita. Niistä vaan ei oo MITÄÄN hyötyä missään. noh olen kuitenkin: ainakin vähän huumorintajuinen (paitsi olen ihan helvetin hidas blondi), minulle ei ole suotu aivoja, mutta olen sentään kohtalaisen terve (ei lasketa tähän näitä pikku juttuja kuten astmaa, nilkkaongelmia jne), olen sosiaalinen ja opin asiat nopeasti (jospa olisi jotain hyötyä joskus tästä), jumala antoi minulle söpöt silmät (jos jollain ihmisellä olisi samalaiset voisin vaikka rakastua niihin (väittikö joku itserakkaaksi!?). Olisipa jumala luonut jotain muutakin söpöä sitten samalla, kiitos näistä persjaloista).
noni. Joo. Asia oli meni ja käveli taka vasemmalle. Kaikille ei tainnut jutun juuri tulla selväksi, mutta kiteytettynä: Senni on julmetun kateellinen kusipää, jolta puuttuu aivot ja taidot!
Kiitos ja kumarrus!
Tosiaan, eilen töistä lähtiessäni, hieman kurkkukipuisena, tein julmetun ikävän havainnon itsestäni. Kaikki aina jaksaa minulle sanoa että jos minulle on joskus jotain ilkeää sanottu niin se johtuu kateellisuudesta. Olen aina liittänyt kateellisuuden ilkeilyyn ja sellaiseen.. Mustamaalaamiseen ja muutenkin ihan johonkin muuhun. Mutta nyt! Kun salama kirkkaalta taivaalta, teen sen tajuamuksen että: jos joku voi olla kateellinen se olen minä! Lähiaikoina tullut hyvin tämä kateellisuus esille. Ja voin sanoa että olen juuri kateellinen kavereille (oonko sit teille ilkeekin hei?). Sanotaanko vaikka näin heittämällä että lähiaikoina noin 5-7 kaveria saavat minut tuntemaan kateellisuuden pistoksen sydämessä, toiset enemmän, toiset vähemmän.
Jos syvällisemmin alkaa pohtimaan tätä kateellisuutta, voisin sanoa että se johtuu siitä että olen itse niin lahjaton. Sitä kuulee kun sanotaan ihmisille että "oletpa sinä hyvä ratsastaja" tai "laulaja" tai "saitpa hyviä numeroita kokeista!" tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Voisin ottaa tähän ihan konkreettisia esimerkkejä mutta koska niiiiin moni juuri täällä naamakirjassa (uskomatonta kyllä!) lukee näitä (jos siis puhutaan kavereista tai kenestä tahansa muusta fb kaverista tai mistä tahansa, tajusitte tai ette :D). Mutta siis jos nyt vaikka otan esimerkiksi rakkaan veljeni, joka ei taatusti lyttää minua sen takia että kehun hänen aivokapasiteettiaan. Mutta sellainen fakta on todettava että jos meille sisaruksille on luotu aivot, ne molemmat on päätynyt samin käyttöön. Samilla on opiskeluun tarvittavat työkalut päässään, minä taas olen semmoinen tumpio että joudun pänttäämään pänttäämisen perään ja kappas, kokeesta tuli kutonen.. Samille on suotu laulutaito, rytmitaju, kielitaito.. KAIKKI! mitäs meikä sai? nojaa.. jätän sanomatta.
Tasan tiedän että jokainen on takuulla tehnyt töitä lahjojensa ja taitojensa eteen. Mutta ihan varmaan senkin taidon tai lahjan on huomannut jo nuorempana. Kun äiti ollessani pieni lykkäsi minut kuoroon, olin vihainen. Kuulostin pojalta. Laulanut en enää sen jälkeen, jos erehdyin, sain kuulla siitä miten päin persettä laulan (kyllä, olen shaiba..) ja kuinka kuulostan pojalta. Siitä lähtien vedän aina yliöveriksi. Miksi laulaa kun voi vetää vitsilläkin? (vastaus kysymykseen: siksi koska oikeasti haluan laulaa!) No sitten olihan näitä urheiluitakin. Pelasin korista, jalkapalloo, sählyä, pesistä.. RAKASTAN liikuntaa, vaikken siltä näytä. Tosin sopivasti minulle sitten periytyi rasitusastma ja aloin saamaan sellaisia astmakohtauksia välillä että.. Noh, nuorempana enempi, nykyään tuskin yhtään. Isäni on uskomaton piirtäjä. Mutta eipä sekään taito (tiedättekö taiteellisuus tai mikä tahansa muu luova näkemys) periytynyt ainakaan minulle. Olen hirmuisen sosiaalinen ja näyttämishaluinen. Rakastin ala-asteella tehdä näytelmiä, yläasteella olin näytelmäkerhossa kaksi vuotta. No jaa. siihen se sitten jäi. Eipä siinäkään mikään hirmu lahjakas ollut, niinkuin aina.
Olen siis täysin lahjaton. Tähän nyt joku sanoo: et oo vielä löytänyt sitä sun lahjaas. nii just. Mee kotios sanon minä. Olen löytänyt monta asiaa mitä haluaisin tehdä. Jos totta puhutaan en ole edes missään tällä hetkellä tekemässäni asiassa hyvä. Moni sanoo että olen hyvä valokuvaamaan.. eeehh.. Joo en ole, tähän mainittakoon heti että kuvaan ihan kivoja käyttökuvia ratsastuskilpailuista niille ratsastajille, thats it. Äiti jaksaa mainostaa miten luova näkemys minulla on ("sitä se valokuvaus teettää, Senni näkee et joku on vialla ku se valokuvaa!!"). Sori äiskä, nyt meni oraville tääki juttu. Ratsastaminen on minulle elämä. Ja siitäkin huomaa että kun se elämän suola, ainut hevonen joka oli minulle kuin ajatus, lähti pois, on tämäkin taas aloitettava alusta (ei, ratsastus ei ole jäämässä). Ne asiat mitä haluan tehdä on tietenkin sellaisia missä minulla ei ole mitään taitoja tai osaamista. Minulla ei ole rytmitajua (joten soittamisen opettelu tai laulaminen, tai mikään muukaan missä kyseistä taitoa tarvitaan, on minulle täysin kauheaa), minulla ei ole luovaa näkemystä, ei eieieieiieie.. mitään. Jaksa edes listata kun siitä tulisi niin loputon että omakin sydän ehtisi ennen sitä pysähtyä.
Sitäpä juuri, nyyh. En todellakaan tällä hae nyt mitään säälipisteitä. Totesin vain olevani kaikille ihmisille joilla on ne taidot jotka itseltäni puuttuvat kateellinen. Joillain on juuri sellainen elämä mitä itse haluaisin. Jospa sitä löytäisi jostain mistä pitäisi ja missä olisi hyvä. Nojaa. Kuolinvuoteella lupaan sitten kertoa löysinkö sitä. Tällä menolla en tule löytämään, jatkan siis elämää siinä missä olen edes kohtalainen: tekemällä töitä niin paljon kun vain ruumis antaa myöden. tai ehkä sitten kuolenkin työnteossa, en mä sitä tiiä.
Ja siis ettei ihan jätetä tälläseks "teinifakinangsti"löpinäks, voin mä hyviä puolianikin mainita. Niistä vaan ei oo MITÄÄN hyötyä missään. noh olen kuitenkin: ainakin vähän huumorintajuinen (paitsi olen ihan helvetin hidas blondi), minulle ei ole suotu aivoja, mutta olen sentään kohtalaisen terve (ei lasketa tähän näitä pikku juttuja kuten astmaa, nilkkaongelmia jne), olen sosiaalinen ja opin asiat nopeasti (jospa olisi jotain hyötyä joskus tästä), jumala antoi minulle söpöt silmät (jos jollain ihmisellä olisi samalaiset voisin vaikka rakastua niihin (väittikö joku itserakkaaksi!?). Olisipa jumala luonut jotain muutakin söpöä sitten samalla, kiitos näistä persjaloista).
noni. Joo. Asia oli meni ja käveli taka vasemmalle. Kaikille ei tainnut jutun juuri tulla selväksi, mutta kiteytettynä: Senni on julmetun kateellinen kusipää, jolta puuttuu aivot ja taidot!
Kiitos ja kumarrus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti